keskiviikko 30. elokuuta 2017

Palveluskoira passissa

Paras vuodenaika on täällä. 💛 Meillä jatkuu edelleen hiljaiselo palveluskoiraharrastuksen suhteen, tottelevaisuutta on tehty jonkin verran mutta parempaa (ohjaajan) motivaatiota odotellessa. Sen sijaan käytännön metsälle olemme päässeet useita kertoja; sekä kyyhky- että sorsajahtiin. Tästä lämmin kiitos metsästäjille, jotka ottivat meidät mukaansa. Vaikka koiralla oli ennen tätä syksyä jahteja vasta kaksi takanaan (viime syksy ja toissa syksy), se selvästi tiesi heti mitä merkitsee röllipuku ja metsästäjä. Koiran (ja ohjaajan) into oli melko maksimaalinen. 😂
Innostusta ilmassa.
Kaikilta metsästäjiltä tuli hienoa palautetta koirasta ja kyllähän se toimi koulutustasoonsa (nome-hommia treenattu viimeksi vuonna 2015) nähden hienosti. Passissa malttaa olla aloillaan hiljaa pitkäänkin, ensimmäisissä noudoissa jonkun verran epätarkkuutta eli menee vähän juoksemiseksi ennen kuin malttaa tarkentaa. Pääasia on, että kaikki ammutut linnut haavakoita myöden saatiin talteen. Elättelen toiveita, että päästäisiin vielä tänä syksynä mutta toisaalta nyt näitä kertoja on jo taas useita enemmän kuin tähän mennessä, hyvä näinkin.

Turvesuolla passissa, likaista hommaa.. 

Ensimmäistä kertaa veneestä käsin työskentelyä, helppo homma!

Oli tuossa noudettavaa yhdelle koiralle.
Jahtihommien lisäksi olemme paiskineet töitä ja lenkkeilleet, hotellielämää on eletty jonkin verran ja se sujuu koiralta mukavasti. Kuitenkin huomaa, että koira kaipaisi selvästi enemmän tekemistä - ei ole luotu joutenoloon. Hotelleilla tapaan viedä aina ensin tavarat huoneeseen, sitten haen koiran. Keijo on kehittänyt itselleen homman, etsii aina oman huoneen kerroksesta. Tähän saakka on aina osunut heti oikealle ovelle. 😊
Tuote-esittely myymälässä.

Hotellikoira Oulussa.

Hakunilan urheilupuistossa.
Keijo on ollut täysin terve ja sen pennuilla tuntuu menevän edelleen kivasti. Kokkelilla on ollut vatsavaivoja mutta nyt vaikuttaa siltä, että ne ovat ohi. Se painaa jo vähintään 24 kiloa ja säkäkorkeuskin kohta 60 cm. Taitaa olla turha haave pienestä kompaktista koirasta. 😳 Ripalle sattui pieni haaveri lenkillä jokin aika sitten mutta haava parani ilman tikkausta tai antibioottia. Nakella oli varpaissa tulehdus, joka saatiin paranemaan nopeasti. Rankamuutoksien kipulääkityksen kanssa tasapainoillaan jatkuvasti, toivottavasti sen elämänlaatu pysyy vielä pitkään niiden avulla tarpeeksi hyvänä.
Noutajaskoirat.

Koko revohka iltalenkillä.
Kirjoittelin blogin tähän saakka eilen illalla ja siitä lähti ajatus, kävin tekemässä iltatottikset. Ensin esteen ylityksiä, nyt este on n. 85-senttinen ja koira hyppää varmalla asenteella yli eli kevään kolarointi kiinteällä esteellä on haihtunut hyvin mielestä. Sivulletuloissa opettelen nyt itse olemaan tuijottamatta koiraa koko ajan, opetan tavallaan liikkeen uudelleen jakkaran avulla ja uuden käskyn. Sivulletuloja on kokeessa joka välissä ja siellä ei tuijotella koiraa, jolloin tilanne on Keijolle liian eri ja se menee epävarmaksi. Ei voi kuin hymyillä itselle miten sitä voikaan saada aikaan koulutusvirheen näinkin yksinkertaisen asian opettamisessa.  #vuodentottiskouluttaja 😂
Este-Keijo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.