sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hylsy hakukokeesta

Tänään kello herätti aamulla Keijon ensimmäiseen hakukokeeseen. Jälkikokeen perusteella eniten arvelutti tottelevaisuus, olemme tehneet kyllä töitä mutta tämä koe tuli vähän liian nopeasti. Päätin kuitenkin osallistua, lähinnä nähdäkseni meidän tason hakumetsässä (tai näin selitin kokeeseen menon itselleni 😆).

Aamulla ykkösen koirakot tekivät ensin tottelevaisuuden, sitten esineruudun ja henkilöhaun. Keijon suoritus oli mielentilaltaan parempi kuin avoimen luokan jälkikokeessa, ennakoi pahasti vain eteenmenossa ja oli enemmän oma energinen iloinen itsensä. Isoimmat virheet olivat samat kuin viimeksi, molemmat estenoudot kiersi takaisin ja yksi jäävä väärin. Pisteitä 68/100 ja haave koulutustunnuksesta oli mennyttä. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että jatkan kokeen loppuun vaikka tottis ei olisikaan riittävä.
Eteen!
Esineruudussa koira ei juossut ylimääräistä, toimi kaikin puolin tarkasti ja tehokkaasti - pisteet 30/30. Haussa koira toimi niin hienosti. 💛 Lähetin ensin vasemmalle, jonne teki tyhjän ja toinen tyhjä oikealle. Kolmannella pistolla nousi ensimmäinen maalimies ja neljännellä toinen. Ilmaisut olivat todella tehokkaat loppuun saakka, haltuunotot toimivat hyvin molemmilla eikä maalimieskäytöksessäkään ollut huomautettavaa.

Tajusin noin viikko ennen koetta, ettei Keijoa ole koskaan otettu ilmaisusta hallintaan eikä sillä ole ollut palkattomia maalimiehiä. Ajoin illalla kaverin luokse kokeilemaan onnistuuko kuvio ja se onnistui heti, joten nyt kokeessa oli sitten toista kertaa hallinta ja palkattomuus. 👀 Koiraan se ei vaikuttanut mitenkään, etsi ja ilmaisi molemmat samalla tavalla. Pisteitä saimme komeat 170/170. Tässä vaiheessa tottipisteet vähän ärsyttivät - jäi rasittavan pienestä kiinni mutta nyt näin. Onneksi kuitenkin tein myös maasto-osuudet, jäi paljon oppia ja kokemusta tulevaisuutta varten.
Horisontissa siintää parempi tottis! 😎
Nyt pidämme ensin pienen loman tottiksesta, sitten jatkamme erilaisia treenejä (kaavan rikkomista, uusia liikkeitä, erilaisia häiriöitä ja esteiden harjoittelua) niin että kun menemme taas kokeeseen, meiltä ei saa nipistettyä pois yli kolmeakymmentä pistettä.

Kokonaisuutena kokeesta jäi hyvä mieli, oli mukava osallistua ja maasto kieltämättä yllätti. Keijolla on ollut omat vaikeutensa nopeuden ja nenänkäytön suhteen sekä haussa että esineruudussa. Olen myös muistellut fiiliksiä vuoden takaa, Keijo oli tuolloin sairaslomalla eikä ollut vielä varmuutta siitä toipuuko se ylipäätään harrastuskuntoon enää. Täällä esimerkiksi kesäkuun tunnelmia, näiden jälkeen on suorastaan lahja käydä hakemassa kokeesta hylätty pistein 268/300.

Muita kuulumisia


Blogin päivitys on laahannut pahemman kerran mutta toukokuun lopulla pääsin Jämin kankaille treenaamaan hakua Maisa Talvialan ja Repa Rantasen kanssa. Reissu oli aivan huippu! Tehtiin pari pitkää treeniä, pistoja 8-10 per treeni. Keskityttiin lähinnä piston muotoihin, erilaisiin piiloihin (maapiilot) ja maalimieskäytökseen. Toinen treeni tehtiin NOM-radalla, aika siistiä!
Umpipiilo.
Keijon ja Hertan pentue puolestaan kasvaa kovaa kyytiä. Kaikilla on kodit tiedossa, joten uskalsin mennä katsomaan niitä. 😉 Monenlaiseen puuhaan ovat pikkuiset uusien omistajiensa kanssa pääsemässä, toivottavasti ne tuottavat yhtä paljon iloa ja onnea kuin Keijo on minulle tuonut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.