Jalostusasiat uroksen omistajan näkökulmasta

Olen ihan uudessa tilanteessa kun ilmaan on heitetty ajatuksia Keijon mahdollisesta jalostuskäytöstä. Olen siitä toki tietyllä tapaa imarreltu, tuntuu mukavalta että itselle maailman paras on myös jonkun toisen mielestä kiinnostava.

Maksamaton lasku. Terveisin talousmies Keijo.

Keijo on minulla ensimmäinen uros. Olen tähän saakka aina itse arvioinut onko koirani jalostusmateriaalia vai ei - vain yksi on ollut. Nyt myös muut ihmiset arvioivat koiraani tässä mielessä. On aika vaikeaa yrittää kertoa millainen koira on, etenkin kun omat termit ovat enemmän palveluskoiramaailmasta. Tätä tosin ei kannata liikaa miettiä koska kasvattaja tutustuu kyllä koiraan tarvittaessa niin, että voi muodostaa siitä oman mielipiteensä. 

Minä toivon kivoja narttuja, koska joudun päättämään annanko koiraani niille vai en. Nartulla ei tarvitse olla tuloksia mutta sen täytyy jollain tavalla näyttää olevansa riittävän hyvillä ominaisuuksilla varustettu labradorinnoutaja. Sen tulee olla tietysti tutkitusti terve, arvostan myös vahvuutta - noutajissa on hieman liian nössöjä koiria. Keijo ei sitä ole mutta sen lähisukulaisista löytyy myös turhaa herkkyyttä, joka voi tuottaa monenlaista päänvaivaa.  

Olen myös miettinyt astumistilannetta. Keijo on tehty kirjaimellisesti jo eteisessä nartun saapuessa kylään ilman sen kummempaa auttamista - Keijon isä ei ole niitä uroksia, jotka eivät astu jos narttu yskäisee. Sama rehvakas asenne näkyy myös Keijossa, astumaan se ei toki ole päässyt mutta muussa elämässä. Voi toki olla, että astutustilanne on koiralle kuitenkin jotenkin liikaa ja homma ei toimi, aika tai paikka voi olla väärä tai ihmisillä vain liian kiire. Siksi en näe, että yksi epäonnistunut kerta tarkoittaisi sitä, ettei enää ikinä yritetä. Ihmisten täytyy vain pitää päät kylminä, jonkin verran hommaan saa osallistua mutta nartun pakottamista en hyväksy. 

Luonnollinen lisääntyminen, synnytys ja pentujen hoitaminen ovat todella tärkeitä elinvoimaisuuden ja vahvuuden merkkejä eikä niitä pitäisi unohtaa vaalia. Kaikkia koiria ei vain ole tarkoitettu lisääntymään riippumatta siitä, miten hienot tittelirivit niillä on. Keinosiemennys on joissain tilanteissa perusteltua kuten jos uros asuu todella kaukana ja narttu on jo osoittanut kykenevänsä normaaliin astutukseen. Minulle on tärkeää, että oma koirani on saanut alkunsa luonnollisesti ja samalla tavalla sen tulee kyetä jatkamaan sukuaan. Jollei se siihen pysty, se ei ole jalostuskoira mutta minulle toki yhtä rakas. 💚

Uroksen (ja uroksen omistajan) rooli näissä hommissa on kyllä hieno, astuminen on melko riskitöntä eikä tarvitse pitää mitään lomia vaan voi jatkaa elämää kuten ennekin. Mahdolliset pennutkin ovat kasvattajan vastuulla. Arvostan hyvin paljon rehellisten avointen kasvattajien tekemää työtä, olipa tuloksena onnistumista tai epäonnistumista. 👍

Keijo ei näistä mahdollisista lisääntymissuunnitelmista tiedä, korkeintaan nähnyt päiväunia. Treenihommat ovat olleet tauolla nyt joitakin viikkoja kokonaan. Sen sijaan ollaan liikuttu enemmän, nukuttu paljon ja vietetty hyvää laatuaikaa. Ensimmäinen koirauintivuoro on varattu, samoin hieroja tulee ensi viikolla pitkästä aikaa tsekkaamaan että kaikki on kunnossa. Joulukuussa on yksi sovittu treenipäivä Porvoossa, muuten pelkkää peruselämää ilman treeniä paitsi jos sattuu tulemaan inspiraatio. 😎

Jiihaa!

Muutama viikko sitten Aino poikkesi ihanan 5-kuisen Kyllin kanssa Tampereella, Keijo ja Kylli laittoivat välittömästi ranttaliksi mutta malttoivat toki myös poseerata yhdessä. Hieman huvitti kun näiden yhteispaino oli 44 kg - saman verran voi painaa aikuinen näyttelylinjainen uros. 👀

Hippa!

Niin reippaina poseerataan vaikka hippajalkaa vipattaa.

Lenkkeilystä on sanottava vielä sen verran että ihmettelen Keijon energiaa. Se on jo kuitenkin vahvasti aikuinen koira eikä enää samalla tavalla säntäile riistan hajujen perässä kuten nuorempana. Silti se juoksee lenkeillä vähintään 10 kilometriä vaikka minä tekisin vain noin kolmen kilometrin kävelyn. Sitä vain ehtii enemmän kun juoksee koko ajan... 💪

Antennimiehellä on hiki.

Valmis, lähdetäänkö uudestaan?

Prinsessa Nakke lähettää kaikille terveisiä ja esittelee uuden huomioliivin, nyt kyllä kelpaa lenkkeillä! 💝 En ole aiemmin käyttänyt huomioliivejä, mutta viime kuussa sattui painajaismainen tilanne kun keltainen Keijon ikäinen labradorinnoutajauros ammuttiin iltalenkillä jäniksenä. 😢

Tundradogwearista tilattu mittatilaushuomioliivi.

Lenkillä rakas pallo tietenkin mukana.