sunnuntai 1. tammikuuta 2017

2017

Taannoisen Varikkovierailun jälkeen jälkeen jäi kismittämään koiran toiminta siellä. Eniten se, miten ihmeissään Keijo oli ja apujen kysely. Voi olla, että sille oli liikaa iso ihmismäärä ja joka puolella ollut jää - mene ja tiedä mutta outoa kun yleensä sen ongelma on enemmän ylivire ja liiallinen juokseminen. Olen pyytänyt eri tahoilta mahdollisuuksia päästä treenaamaan vastaavissa paikoissa ja uuden vuoden aatoksi saimmekin kutsun treeneihin Poriin Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueelle. Kiitos Mia Sandelin ja Satakunnan Pelastuskoirat ry. 💗

Panoraamakuva harjoittelualueesta.
Ensisijaisesti lähdimme etsimään ulkopuolisen ihmisen ideoita ja näkemyksiä Keijon henkilöetsinnän perusongelmiin; juoksemiseen, siitä palkkautumiseen ja vaihtelevaan nenänkäyttöön. Keijo on kyllä aidosti mielissään jos löytää maalimiehen, haukkuu aina erinomaisesti jne. Mutta se ei juokse sillä ajatuksella, että oikeasti etsisi maalimiestä tai palaisi halusta löytää sellaisen vaan palkkautuu jo siitä, että pääsee tekemään jotain.
Ensimmäisen kierroksen toinen löytö, tässä tasataan porukalla kierroksia. 
Ensimmäisellä kierroksella oli kolme maalimiestä valmiina. Koiralla oli hyvä töhinä päällä, nyt se oli selvästi varikkotreenejä paremmin lähdössä etsimään ihmisiä vaikka oltiinkin vieraassa erilaisessa paikassa. Ensimmäinen maalimies oli lavalla, joka oli peitetty pressulla. Haukahti ensin muutaman kerran pressua, lähti sitten kiertämään piiloa mutta palasi nopeasti ilmaisemaan. Toinen maalimies makasi missälie kärryssä ja kolmas lentokoneen hylyssä (videolla tämä viimeinen löytö). Lentokoneen hylyn lattian liukkaus oli aiheuttanut hieman päänvaivaa mutta ilmaisi sitten kuitenkin ihan hienosti.


Mia näki nopeasti muutaman seikan, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Ensinnäkin koiralle enemmän treenejä tällaisissa ympäristöissä, joissa se joutuu käyttämään nenäänsä. Nenänkäyttö on erinomaista kunhan kierrokset saadaan pysymään hyvällä toiminta-alueella. Siihen taas kokeiltiin vaikuttaa palkkaamisen jälkeisellä rauhoittumisella. Koiran annettiin pitää tyhjää palkkarasiaa ja tasata kierroksiaan. Siitä näki hyvin selvästi kun se oli valmis jatkamaan, sitten vain jatkettiin. Mitään kiihdyttäviä leikkejä maalimiehellä ei kannata harrastaa, ne saavat koiran vain vieläkin kuumemmaksi jonka jälkeen sen työskentely taas huonontuu.

Mian mielestä koira ei ollut aivan varma mitä on tekemässä ja mihin hajuun pitää reagoida (kokemuksen puutetta), hän kehui koiraa kun se reagoi maalimiehen hajuun. Tätä en tietenkään itse pysty tekemään jollen tiedä missä maalimiehet sijaitsevat, mutta sen sijaan minun pitää kehua koiraa kun se on löytänyt maalimiehen ja ilmaissut tämän. Sehän tekee kuitenkin silloin sitä, mitä olen siltä toivonut. Olen tähän saakka ollut tosi näkymätön näissä(kin) tilanteissa mutta näin saadaan ehkä painotettua vielä lisää sitä, miksi oikein juostaan.

Ensimmäinen kierros kunnialla selvitetty!
Toisella kierroksella oli kaksi maalimiestä, toinen laivan yläkannella jonne koiran oli mentävä ritilärappusia pitkin. Keijo otti hyvin hajun mutta ei tajunnut mitä kautta pääsee ylös. Menimme sitten itse rappusten kohdalle, jolloin se hoksasi ne ja meni sujuvasti ylös. Kuitenkin sille tuli joku henkinen hiki ja palasi takaisin eikä jatkanut maalimiehen etsimistä ylhäällä. Otin askeleen rappuja kohti, jolloin koira pyyhkäisi takaisin rapusiin ja suoraan oikealle avoimesta ovesta sisälle - kohta kajahti ilmaisu. 😊 Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ollut järkevä jättää tähän mutta eivät nämä järkevät ajatukset koskaan tule silloin, kun niitä tarvittaisiin.
Ylös ja oikealla olevasta ovesta sisälle, siellä se maalimies oli!
Toinen maalimies oli isohkon konttirakennuksen toisessa kerroksessa. Toiseen kerrokseen meni ritilärappuset, koira lähti niitä hienosti mutta palasi takaisin eikä ollut oikein halukas menemään uudelleen. Ihmettelin tätä vähän koska kuitenkin teki ihan toisennäköistä työtä edellisissä, vaikeammissa, rapuissa. Lopulta se kuitenkin tuli rappuset auttamatta ja jatkoi etsimistä.

Maalimies oli aivan jossain perällä pimeässä lattiassa olevassa reiässä. Koiralla oli isoja ongelmia paikallistaa hänet huoneesta, joka oli myös täynnä erilaisia matalia seiniä, hieman sellainen labyrinttimainen ratkaisu. Mia meni lähemmäs maalimiestä ja auttoi valolla koiraa, lopulta Keijo haukkuikin maalimiehen haukuttuaan ensin mm. viereistä seinää.

Syvänne, jossa maalimies oli, on tuolla meidän takana.
Piilo oli todella vaikea ja ilmeisesti maalimiehen sijainniksi oli tarkoitettu jotain toista paikkaa. Yksi liian vaikea piilo ei kuitenkaan riko koiraa ja perille päästiin joka tapauksessa. Hyvin huomasi että koiralla meni todella kovaa viimeisen palkkaamisen jälkeen ja vietettiin aika kauan maalimiehen luona aikaa että se rauhoittui. Hyvällä fiiliksellä lähdettiin tilasta pois ja ihan kivasti tuli ritilärappuset alas.
Viimeisen maalimiehen piilopaikka isossa punaisessa konttirakennuksessa.
Kokonaisuutena olen todella tyytyväinen. Keijo teki itsenäisesti töitä, kyllä se käy minun sijainnin merkkaamassa mutta ei avunpyyntömielessä. Vaikka sillä oli vähän hiki ritilärappusten kanssa, sen toimintakyky ja työhalu ovat sitä luokkaa että se selvittää vaikeudet nopeasti. Minua myös muistutettiin että porukan muut koirat ovat kiipeilleet rappusia säännöllisesti pienestä saakka...

Uuden vuoden juhlinta typistyi meidän osalta aika vaatimattomaksi, tulimme illaksi kotiin enkä ole varma olinko enää vuoden vaihtumisen aikaan hereillä. 💤

Toimintapäivän jälkeen maistuu uni. 💛
Aamulla huomasin, että Keijon kynsi on haljennut - luultavasti eilen jossain ritilärappusessa. Jäin miettimään olisiko se mennyt ennen viimeisen maalimiehen etsimistä, johtuiko osa sen vaikeuksista tästä vai ei - ei voi tietää. #kootutselitykset

Oli miten oli, toivotaan nyt että tämä parantuu helposti ja niin ettei kynttä tarvitse kuoria. 😭 Tottistreenit olisivat alkaneet tänään, meillä on tammi- ja helmikuun ajaksi kerran viikossa vuoro hallissa, muuten tehdään sitten ulkona. Nyt kuitenkin parannellaan kynttä...

Tekevälle sattuu. 😖
Lopuksi kuitenkin vähän vuoden 2017 suunnitelmista ja tavoitteista, vaikka tämä nyt lähtikin tapaturmalla käyntiin. Mutta sepä onkin tärkeintä, että on terve koira ja ohjaaja - ilman niitä ei saavuteta mitään. Koerintamalla on ajatuksena tänä vuonna yrittää tehdä alkukaudesta JK2 ja lopussa ehkä JK3. Haku on iso kysymysmerkki - JOS saamme säännöllisesti treenejä, tavoitteena on tänä vuonna HK1. On kuitenkin selvää, ettei tämä laji ole meidän vahvinta osaamista tässä vaiheessa ja tavoitteet sitten sen mukaan.

Nomesta en ole vielä varma, voi olla että kaivan damit kaapista mutta voi olla etten. Riippuu ihan siitä onko aikaa vai ei ja osuuko aikataulut treenikaverin kanssa yksiin, nome on kuitenkin auttamatta meidän prioriteettilistan hännillä. Käytännön metsälle sen sijaan palan halusta päästä tänäkin vuonna! Ystäväni sanoin mullon sellainen fiilis, että 2017 tulee olemaan hiano koiraharrastusvuosi! 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.