maanantai 15. elokuuta 2016

Kyyhkyjahti

Sunnuntaina kello herätti klo 4:00 kyyhkyjahtiin. Normaalisti olen todella aamu-uninen mutta olen odottanut niin paljon mahdollisuutta päästä mukaan jahtireissulle, että hädin tuskin maltoin nukkua.

Huomenta, takapenkkiläinen vähän väsyneemmällä ilmellä.
Edellinen mahdollisuus osallistua käytännön metsästykseen oli vuosi sitten Varjoahon kenneltapaamisessa. Onneksi saimme siellä selkokieliset ohjeet miten toimia jatkossa ja toisaalta, koirakin on kasvanut tässä välissä - passissa odottaminen sujui erinomaisesti nyt kun tuolloin oli vähän levotonta. Aluksi Keijo piti enemmän minua silmällä mutta ensimmäisen noudon jälkeen kaikki mielenkiinto oli joko taivaalla tai ampujassa. Keijolle sattui kolme pudotettua kyyhkyä, jotka se toi kaikki kauniilla otteella varmasti käteen saakka. Toki kuumuuttaan se juoksi välillä liikaa kunnes nenä ehti mukaan hommiin mutta onnistumista koettiin kuitenkin paljon ja seuraavalla kerralla se on varmasti taas taitavampi.

Passissa rauhallisena!
Tuota miestä on pidettävä tarkasti silmällä.
Kyyhkyn kanssa sulle mä pompin!
Kas tässä.
Keijo ja itse noudetut kyyhkyt.
Pidän aivan ehdottoman tärkeänä, että labradorista on myös käytännön työhön - siihen mihin se on jalostettu. Hyvät metsästyskoiraominaisuudet ovat jäätävä voimavara myös muissa harrastuksissa ja jopa virkakoirilla, joten niitä tulee todella vaalia kaiken muun ohella.

Jouduimme lähtemään kyyhkyjahdista kesken pois koska Taves järjesti BH-kokeen, jossa talkoilin Naken kanssa ensin tottelevaisuuden nollakoirana ja sitten kaupunkiosuudessa häiriökoirana. Nakkehan on pahasti paukkuarka ja sen vuoksi se ei ole kisannut tai treenannut kahteen vuoteen. Aluksi se teki hommia hyvillä mielin mutta sitten paineistui niin, että on selvää ettemme edes kuvittele mitään toko-uraa. Nakke saa jatkaa elämäänsä prinsessana ja me yritämme pitää herneet poissa sen patjan alta. :)

Prinsessa ja pallo, kaikki hyvin!
Maanantai olikin vapaapäivä, joten nukuttuamme hyvin ja pitkään suuntasimme Keijon ja Jonnan & Reinon kanssa metsään. Tehtiin ensin jäljet vanhentumaan, sitten esineruutu työn alle. Ruutu oli syvyydeltään vähintään 50 metriä mutta leveydeltään ns. leveä kaistale. Esineet olivat tällä kerralla aiempaa vaikeammat; jääkiekko, minipatukka ja puhelimen suojakuoret. Nostin Keijolla niistä kaksi, teki nopeaa tarkkaa työtä.

Jälki oli vanhentunut reilun tunnin ja leikkasi janan loivasti noin 50 metrin päässä, jäljellä ei ollut janaa lukuun ottamatta ainuttakaan kreppiä. Keijo lähti etenemään hyvin ja poimi jäljen oikeaan suuntaan. Keppejä se poimi ihan kivasti, tosin yhden pilasin itse rynnimällä liian nopeasti risukon läpi vaikka koira yritti tarkentaa ja toinen jäi kun ajettiin hieman harhaan. Eli opeteltavaa on vielä mutta hienointa oli nähdä polun ylitys - olin vahingossa kävellyt samaista polkua pitkin miltei saman ikäisen harhan kuin mitä varsinainen jälki oli. Koiralle tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. :)

Jälki selvitetty loppuun.
Jäljen lopussa pallo seisoo!
Illalla oli vuorossa tottelevaisuus vieraalla kentällä. Tästäpä ei ole kuvia, mutta muistikuvat ovat vahvat ja työstän niitä vielä hetken aikaa. Olemme pitkän tauon jälkeen tehneet vain muutaman tottiksen kentällä ja vaihdoin koiran pallopalkalle. Pallo sinällään tuntuu toimivan paremmin kuin pelkkä ruoka, mutta jokin meni askelmerkeissä tänään sekaisin (liekö ollut jotain tekemistä jännittämisen ja uuden kentän kanssa).

Mene ja tiedä mutta normaali yhteinen rytmi katosi ja se, kenen olisi pitänyt osata viedä tilanne selville vesille, ei sitä oikein osannut tehdä. Koira meni tilanteessa epävarmaksi enkä oikein osannut auttaa sitä siitä yli. Keijo nyt ei kerrasta rikki mene ja jos treenit aina menevät tosi kivasti, eivät ne välttämättä valmenna tarpeeksi hyvin kokeiden yllättäviä tilanteita varten. Eli vaikka nyt meni poskelleen, olen tyytyväinen koska opin taas lisää ja luultavasti koirakin. Treeniohjelmassa onkin seuraavaksi saada aikaan samanlainen tilanne mutta nyt pitää itse osata auttaa koiraa niin, että se pystyy silti toimimaan hyvin. On tärkeää, että koira oppii toimimaan vaikka kokisikin jotain normaalista poikkeavaa.

Loppuun vielä pätkä yhdestä Keijon lempiharrastuksesta, vetämisestä. :) Ollaan tehty jo pidempää fillarilenkkiä ja siitähän tämä menijä pitää, kenelle nyt riittää joku puolentoista kilometrin juoksulenkki??







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.