Varjoahon-viikonloppu

Saimme osallistua kennel Varjoahon kenneltapaamiseen, joka järjestettiin Kannonkoskella 4.-6.9.2015. Matkaseurana oli Keijon isä omistajineen. Suuntasimme jo perjantaina illalla heidän luokseen Pälkäneelle, josta jatkoimme aamulla matkaa kohti Keski-Suomea.

Isän ja pojan tiukka neuvottelu. 

Poika vasemmalla, isä oikealla - kuvien ottohetkillä eroa tasan vuosi.

Leirillä olivat kouluttajina Pauliina Ahonen (kennel Reedrunners) ja Pasi Tikka. Olimme Keijon kanssa ALO-tason ryhmässä molempina päivinä.

Lauantaina treenasimme pellolla Pasin ohjauksessa. Teimme melko simppeleitä harjoituksia; linjaa, markkeerauksia ja lähihakua sekä pysäytyksiä. Keijolla jälleen kuumuus aiheutti aluksi pulmia - vauhtia oli paljon enemmän kuin järkeä. Pyrin ohjaamaan sitä mahdollisimman mustavalkoisesti ja rauhallisesti, jouduin kuitenkin korjaamaan sen viereen fyysisesti koska käskystä se ei aluksi siihen suostunut tulemaan. Liike sinällään on sille hyvin tuttu jo pennusta saakka joten oli mahdollista vaatia sen toteuttamista myös kuumemmassa vireessä. Parin korjauskerran jälkeen se suoritti myös viereentulon varsin mallikkaasti ja harjoitusten edetessä myös ajatuksen ja vauhdin välinen tasapaino löytyi ja damit rupesivat palautumaan asiallisesti. Lähihaku sujui hienosti ja yllätyksekseni se myös reagoi pysäytyspillitykseen oikein, olen onnistunut siis viemään näitä asioita kesän mittaan eteenpäin! :)

Treenien jälkeen lenkillä Kannonkosken rannalla.

Laavu-Keijo!

Illalla oli tiedossa viikonlopun odotetuin tapahtuma, lintujahti. Pääsimme Keijon kanssa molemmat mukaan, koin samaan aikaan järjetöntä odotusta ja intoa mutta toki jännitti pilaammeko koko retken. :D Keijo aloitti metsästämisen heti kun saavuimme suolle, mietin hiljaa mielessäni millä ilveellä saan sen pysymään aloillaan ja hiljaisena passissa. Se kävi hyvin kuumana ja tein kaikkeni, jotta se malttaisi olla ja odottaa - pitkä kaksituntinen. Loppujen lopuksi emme aiheuttaneet isommin pahennusta, saimme järjettömän hyvän passitreenin ja jahdin jälkeen hyviä neuvoja miten hillitä kuumaa koiraa kuumumasta lisää. 

Jahdin jälkeen oli aivan käsittämätön voittaja-fiilis, kokemusta on vaikea selittää. Toivottavasti pääsemme joskus uudestaan ja koirakin noutamaan. :) Illalla perkasimme saaliin (pari sorsaa ja taveja) kokeneempien opastuksella, otimme rintalihat ja sisäelimet talteen. Lopulta sain maistaa grillattua tavinrintaa. Huikea kokemus osallistua ruoan pyyntiin, perata se ja lopulta syödä. Huikea.

Valmiina jahtiin!

Suolla odotellaan iltalentoa.

Keijon (ja omistajan) ensimmäinen passi.

Tavin perkuu käynnissä.

Rintapaloja, sydämiä ja kivipiiraa.

Sunnuntaina olikin vuorossa treeniä vedessä, kouluttajana vuorostaan Pauliina. Tiesin jo etukäteen, että kuumuusongelma on veden äärellä vieläkin pahempi enkä ollut ollenkaan väärässä. Ensimmäinen tehtävä oli yksinkertainen markkeeraus veteen. Koiran tuli olla vieressä, katsoa markki ja sen jälken tehtiin hallinnassa pieni lenkki - UPS - Keijon ongelmat alkoivat. Se ei tehnyt elettäkään lähteäkseen hallinnassa tilanteesta vaan istui kuin nakutettu rannassa odottamassa käskyä noutaa dami. Taisin toistaa käskyn ja yrittää ohjata sitä omalla kropalla mukaan onnistumatta siinä mitenkään, lopulta nostin sen kuuluisalla niskaperse-otteella viereeni ja vaadin kertakaikkiaan tulemaan mukaan. Muutaman kerran asiaa veivattiin ja tottakai kehuttiin vuolaasti, kun koira teki oikein. 

Keijo selvästi yrittää ottaa hanakasti ohjia omiin tassuihinsa. Se kuitenkin taipui ohjaajan tahtoon ja selvästi sitten halusi tehdä hyvin töitä päästäkseen hakemaan damin. Se, mikä siinä on hienoa, on että se ei pahastu vahvemmistakaan keinoista lainkaan vaan suorittaa kaiken jälkeen kaikki annetut tehtävät samalla innolla ja voimalla. Toisaalta, en minä siltä ikinä vaadi mitään sellaista, mitä se ei oikeasti osaa tai ei ole valmiuksia tehdä enkä koskaan käytä ensimmäiseksi fyysisiä keinoja.

Ei pöllömpi treenimaasto.

Keijo odottaa omaa vuoroaan.

Lämmin kiitos Annelle leirikutsusta, kaikille leiriläisille mukavasta vastaanotosta, kouluttajille hyvästä palautteesta ja hyvästä matkaseurasta Satulle ja Pluto-isälle! Oikeastaan, kiitos kaikille asianosaisille vuoden yhdestä parhaimmasta viikonlopusta.

Kotimatkalla uni maistui.

Paljon tuli ideoita ja ajateltavaa jälleen tämän viikonlopun jälkeen. Kaikkein parasta on aina todeta se, että tykkään tuosta koirasta erittäin paljon. Tykkään sen vimmasta tehdä asioita, tykkään siitä että se pyrkii ohjaamaan minua ja siitä, että se kuitenkin ymmärtää että se olen minä, joka johdan tätä orkesteria. Mainio maino koira, rakas hullu työmyyrä. :)

Viikonloppu on ollut myös kavereilla aika tulosrikas; Piki teki lauantaina NOME-B AVO3, sunnuntaina VEPE ALO1 (100/100 p. - tervemenoa AVO-luokkaan!), Jake lauantaina NOME-B ALO2 ja ihana Hessu valioitui VEPEssä! <3 Paljon onnea! 

FI VPVA Häämörin Satuhahmo "Hessu"